Ala-asteelta saakka olen vaihtanut monesti koulua. Aina olen hyvin päässyt mukaan juttuihin ja ryhmiin. Olen oppinaja hieman hermoheikko, ärsyttään rupee ja paljon kun muut oppii ja tajuaa asian heti mutta minä pähkäilen moneen kertaan, että miten se asia nyt meni. Paras oppimis tyyli minulle on, että pääsen kirjoittamaan tai tekemään sen mitä pitää oppia, lukemalla ei jää asiat päähän. Kun opiskellusta asiasta puhutaan esim. luokan kesken niin silloin siitä jää paljon mieleen.Opettajat antavat hyvin aina palautetta, jotkut enenmmän ja jotkut vähemmän, jotkut sormien läpi katsoen ja jotkut taas pilkkua viilaten. Hyvää palautetta on aina mukava saada, mutta täytyy välillä huonoakin saada, että oppii virheistään. Välillä voi olla että ei edes itse huomaa tehneensä väärin ,mutta kun siitä toinen huomauttaa nii itsekin asian ymmärtää. Itse en halua, että kukaan opiskelija saa kamalaa ohjaajaa joka "kostaa" hänelle sattuneet tapahtumat. Itselläni on aina käynyt hyvä tuuri, kun olen saanut joka harjoittelussa hyvän ohjaajan. Työssäopeissa huonoimmat muistot ovat yleensä opettajasta johtuneet, milloin on paperit hukassa ja milloin on väärät paperit, milloin soitellaan että koska se tapaaminen nyt olikaan..
Itse ohjaajana tahdon olla yhtä hyvä kuin minun ohjaajani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti